Vapaan sivistystyön opetuksen pariin ovat kaikki tervetulleita. Sen eri oppilaitosten kursseille osallistuu yli miljoona opiskelijaa vuodessa. Opetuksessa korostuu yhteisöllisyys ja omaehtoinen halu oppia.

Vapaan sivistystyön järjestämän koulutuksen tavoitteena on edistää ihmisten monipuolista kehittymistä ja hyvinvointia. Opiskelijat voivat valita kurssinsa laajasta valikoimasta oman kiinnostuksen ja itselle sopivan opiskelutavan mukaan: iltapainotteisesti, päiväopiskeluna, harrastusmielessä, etänä, paikan päällä, koko vuoden kestävänä tai muutaman tunnin kurssina.

Outi Smedlund opettaa Helsingin seudun kesäyliopistossa japania. Kielten lisäksi kesäyliopistossa voi opiskella muun muassa viestintää ja avoimen yliopiston opintoja sekä suorittaa sote-alan täydennyskoulutuksia. Ville Kiljunen vetää Jyväskylän kristillisessä opistossa, eli JKO:ssa teatterikoulutusta. Vuoden kestävä linja on osa kansanopistokoulutusta.

Timo Junkala puolestaan opettaa Jyväskylän kansalaisopistossa teknistä työtä, suunnittelee muita kursseja yhdessä tuntiopettajien kanssa ja edustaa vapaata sivistystyötä Aikuisopettajien liitto AKOL:issa. AKOL ajaa aikuisopettajien edunvalvontaa ja viestii päätöksentekijöille aikuiskoulutuksen ja vapaan sivistystyön merkityksestä yhteiskunnassa.

Toisin kuin esimerkiksi ammatillisen koulutuksen puolella, jossa opetuksen vaikuttavuutta voidaan pyrkiä mittaamaan esim. opiskelijoiden työllistymisenä, vapaan sivistystyön puolella se on hankalampaa, koska vaikuttavuus näkyy opiskelijan kokemuksena.

– Kaiken ytimessä on opiskelijan subjektiivinen kokemus. Ihmiset lähtevät opiskelemaan vapaaseen sivistystyöhön omista lähtökohdistaan ja halustaan kehittää jotakin asiaa elämässään. Kun ihminen voi hyvin ja pääsee toteuttamaan itseään, hän todennäköisesti myös elää pitempään ja onnellisempana, Junkala sanoo.

Esimerkiksi kädentaidon kurssit ovat hyvää vastapainoa akateemiselle työlle ja liikunta lisää terveyttä. Opiskelu vahvistaa myös sosiaalista hyvinvointia tarjoamalla mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen.

Elinikäisen oppimisen mahdollistaja

Vapaa sivistystyö on koko satavuotisen historiansa ajan pyrkinyt vastaamaan niin yhteiskunnan kuin kansalaisten tarpeisiin, ja kurssitarjonta on vaihdellut kysynnän mukaan. Viimeiset viisitoista vuotta on esimerkiksi järjestetty maahanmuuttajille kotoutumiskursseja. Yhteiskunnallisena trendinä tänä päivänä on, että lukioissa vieraiden kielten opiskelu on vähentynyt ja korkeakouluissa on karsittu vieraiden kielten kursseja.

– Vapaan sivistystyön oppilaitokset ovat paikanneet tätä puutetta tarjoamalla mahdollisuuksia opiskella laajasti eri kieliä. Viimeiset vuodet korea on ollut hyvin suosittua, Outi Smedlund kertoo.

Kädentaitojen puolella puolestaan keramiikkakurssit ovat olleet aivan täynnä. Tietotekniikan kurssien määrä on puolestaan laskenut. Viimeisin iso muutos tapahtui korona-aikana, kun osa kursseista muuttui etänä opetettaviksi. Nyt etä- tai hybridiopetus on arkipäivää, ja monille kursseille voi osallistua ympäri Suomen.

Opettajista on tärkeää, että Suomessa olisi jatkossakin kursseja laidasta laitaan, sillä vapaa sivistystyö edistää monin tavoin tasa-arvoa. Opiskelu on kaikille avointa, taipuu monenlaisiin elämäntilanteisiin ja oppilaitokset ovat helposti lähestyttäviä matalan kynnyksen instituutioita.

– Vaikka Suomi lähtökohtaisesti on tasa-arvoinen maa, kaikki eivät ole valmiita opiskelemaan tulostavoitteellisessa putkessa, Ville Kiljunen sanoo ja jatkaa miten esimerkiksi hänen omassa oppilaitoksessaan 18-vuoden iän lisäksi muita vaatimuksia ei ole. Tällä hetkellä yhteiskunnallinen hyötynäkökulmaa painottava keskusteluilmapiiri on kuitenkin haaste kulttuurin tulevaisuudelle ja vapaalle sivistystyölle osana kulttuuria.

Opettajan tehtävä on ylläpitää innostusta

Aikuisten opettaminen on erilaista kuin oppivelvollisten lasten ja nuorten.

– Koska tuotamme maksullista, vapaaehtoista palvelua, opettajien tehtävä on varmistaa opiskelijoiden tyytyväisyys. Jos he eivät koe opintoja hyödylliseksi, mukavaksi tai lisäarvoa tuottavaksi, he eivät tule enää uudestaan, Timo Junkala muistuttaa.

Oman substanssin osaamisen lisäksi opettamisessa tarvitaan niin pedagogisia kuin vuorovaikutustaitoja. Myös kyky motivoida ja innostaa on tärkeää.

– Vaikka aikuisilla on vastuu omasta oppimisestaan, kieltenopettajana minun täytyy tarjota mahdollisuuksia käyttää kieltä konkreettisesti. Tänä päivänä pedagogiikka ei ole enää sitä, että kaadetaan tietoa ihmisten päähän vaan se vaatii ymmärrystä oppimisen lainalaisuuksista, Smedlund kertoo.

Kiljunen jatkaa, miten teatterialan opettajana hänen täytyy lisäksi pysyä kartalla teatterikentästä, lukea lehtiä, käydä itse teatterissa ja välillä tehdä itsekin teatteria oman talon ulkopuolella, jotta hän osaa puhua opiskelijoille oikeista asioista.

– Omat opiskelijani ovat hyvin tietoisia ja kantaaottavia ja myös minun pitää tietää kulttuurisista ilmiöistä, mistä he puhuvat. Lisäksi opiskelijat pitää nähdä ja arvostaa heitä yksilöinä.

Opiskelijoilta saatu kiitos ja välitön palaute puolestaan motivoivat ja auttavat opettajia jaksamaan työssään. Kiljunen kertoo pitävänsä kunnia-asiana sitä, että hän pystyy auttamaan opiskelijoitaan kohti unelmiaan.

– Jollakin on piinkovat tavoitteet kohti näyttelijän uraa. Silloin asetetaan yhdessä tavoitteet ja pyritään niihin. Osa puolestaan löytää vuoden aikana itsensä. Heidän kohdallaan on mahtavaa nähdä, miten he tulevat ulos kuorestaan ja lähtevät intoa täynnä maailmaan.

Outi Smedlund puolestaan iloitsee siitä, että kielen oppimisen kautta opiskelijoiden maailmankuva avartuu ja ymmärrys muista kulttuureista lisääntyy.

– Muihin kulttuureihin perehtyminen puolestaan lisää ymmärrystä omasta itsestä, Smedlund muistuttaa.

Säästöt vahingoittavat sivistystyötä

Vapaan sivistystyön opettajista osa opettaa päätyönään, osa opettaa muutaman tunnin viikossa tai vetää esimerkiksi viikonloppukursseja muun työn ohessa. Siksi opettajien tarkkaa määrää on vaikea arvioida. Kursseille osallistuneiden määrä kuitenkin tiedetään. Vuonna 2021 se oli yhteensä 1,1 miljoonaa.

Vapaan sivistystyön rahoituksen piirissä olevia oppilaitoksia on yhteensä 290. Ne järjestävät vuosittain noin 80 000 eri kurssia. Oppilaitoksista kansalaisopistoja on 173, kansanopistoja 73, kesäyliopistoja 19, liikunnan koulutuskeskuksia 14 ja opintokeskuksia 12.

Valtio rahoittaa vapaan sivistystyön toimintaa, mutta nykyhallitus leikkasi rahoitusta. Outi Smedlund, Ville Kiljunen ja Timo Junkala toivovat, että leikkauksia ei tehtäisi enää enempää, jotta kurssitarjonta ei supistuisi. Leikkaukset vaikuttavat myös opettajien tulotasoon, sillä suurin osa opettajista työskentelee tuntiopettajina. Jos opetustunteja on vähemmän, näkyy se palkassa. Tuntiopettajille iso haaste on myös, että valtaosa opetuksesta tapahtuu iltaisin ja viikonloppuisin, jolloin elämiseen riittävän tuntimäärän kerääminen on jo valmiiksi hankalaa.

– Myös työttömyysturvan uusimmat leikkaukset osuvat tuntiopettajiin, sillä esimerkiksi kansalaisopistoissa kesäloma on neljä kuukautta ja tämän ajan moni tuntiopettaja on työttömänä, Junkala sanoo.

Lauantaina 5.10. vietetään jälleen maailman opettajien päivää. Päivään liittyen Suomen kesäyliopistot ry, kuten monet muut opetusalan järjestöt ja toimijat, haluaa nostaa esiin opettajien työn ja asiantuntijuuden merkitystä yhteiskunnassa.